Jekkua ympäröi joku mystinen aura. Tänäänkin meillä oli pojan leikkikaveri ja kun äiti tuli lastansa hakemaan, niin rapsutteli autuaasti kaikkia koiria. Hänen mielestä kaikki oli kivoja, mutta Jekku oli superihana. Mikä ihme siinä koirassa on? Se on nimittäin monen koira- ja ei koiraihmisen mielestä ollut  jotenkin erityinen. Eikä se ees tee mitään kummallista, samalla lailla hyppii ja pussailee kuin muutkin. Kukaan ei osaa sanoa mikä siinä on, mutta jostain syystä osa ihmisistä on aivan sulaa vahaa Jekun edessä, minäkin 😀

Pupulla on hassu tapa välillä nävertää eri paikkoja. Joskus ihmisen vaatteita, jotka on päällä, sohvan kulmaa tai omaa sänkyään. En keksi yhtään mikä ihme jutun idea on, koska se ei riko kangasta syödäkseen vaan nävertää kuin itseään hampailla rapsuttaessa. En sitten tiiä liittyykö tämä kumminkin samaan kuin vaatteiden syöminenkin. Siihen Pupu saa nyt kokeeksi närästyslääkettä, ainakaan vielä ei ole vaatteita syöty aloituksen jälkeen.

Sopu sijaa antaa

Nävertäjä Pupu