Meillä asuu kaksi joukkuetta. Team Ruskeat ja Team Mustat. Tai Team tyhmät ja Team Idiootit tarpeen mukaan… Ruskeat tietenkin käsittää Jekun ja Pupun, mustat on partanaamat Hupi ja Sisu. Yleensä meillä joukkue Ruskeat aiheittaa säpinää ja päänsärkyä. Lenkillä ruskeat on se porukka, joka reagoi voimakkaasti vastaantulijoihin. Hinkuu, henkäilee ja haukkuu. Naapurustoomme on muuttanut joku iso uros koira, epäilen amerikanbulldogiksi. Iso koira on hihnassa hyökkinyt meitä kohti (ei siis vihaisena, vaan kunhan haluaisi päästä meidän luo), niin Pupu on tulkinnut koiran pelottavaksi ja haukkuu hurjana, kun koira tulee kohdalle. Tämä tietenkin ruokkii jo valmiiksi kierroksilla käyvää Jekkua. Vaikka molemmat Team Ruskean jäsenet on kuonopannoissaan, on hässäkkä valmis. Team Mustat ei reagoisi ollenkaan, mutta Hupikin alkaa hinkua koiran luo, koska pitäähän siinä olla jännää, kun muut sekoavat ja Sisu jää jalkoihin, kun loikkii sekoavien koirien keskellä… Mahdamme olla näky.

Ei auta kuin jatkaa harjoituksia. Se on vaan harmi, että koko seutukunnan koirat voi tulla vastaan yhdellä lenkillä ja sen jälkeen viikkoon, ei näy kuin muutama naapuruston tuttu koira. Vaikea harjoitella, kun ei ole koiriakaan liikenteessä.

Osalla koirista on uudet hihnat. Ostin näyttelystä Hollolan nahkapajan hihnoja, nyt niin, että ovat lähes saman mittaisia. Pupu sai punaisen, muillla on mustat nahkahihnat. Oikein pidettynä nuo on lähes ikuisia. Meillähän on ollut käytössä Oskun ja Tessun vanhoja hihnoja 80-luvun lopusta, mutta ne alkaa nyt näyttämään ei-niin-turvallisilta.

Kakkapusseilla me ollaan tykätty noista Ebba&Albus kakkapussipiiloista. Tietenkin kuvilla Pupu ja terrieri.

Pissaharjoittelut jatkuu. Sisu on todella ehdollistunut paperille ja on tosi sisäsiisti, mutta ulkonä käyminen ei meinaa sujua. Nyt on paperit ulkonakin ja pikku hiljaa on tullut edistystä., onneksi on ollut lämpimät ilmat.