Ilon juoksuaika on ainakin tähän mennessä mennyt todella helposti. Pöksyjä ei ole tarvinnut pitää ollenkaan. Neiti ilmeisesti pitää itsensä niin sisitinä, ettei minnekkään ole jäänyt jälkeäkään. Alun masennuskin on häipymässä, joskin jotain kipuja on kai, kun tänään venytellessään selällään lattialla alkoi hetkeksi kiljumaan.

Targetin treenaus sujuu, mutta huvittavaa huomata miten erillaisella intesiteetillä koira työskentelee. Ilo tekisi mitä vaan nakeista/kinkunpaloista. Pupu tekee myös reippaasti, mutta se järjetön ahneus puuttuu. Niimpä target on välillä hukassa vaikka se on vajaan metrin päässä tai no tyypillistä puudelia 😀 . Heitot ja nakkikuljetus tuntuu toimivan molemmilla, mutta tässäkin Ilo toimii mielettömällä innolla (herkkuja kohtaan). Toki pieni koira tuntuu nopeammalta ja ketterämmältä, koska joutuu ottamaan enemmän askelia. Huomenna onkin sitten Pupun eka treeni harjakoirien keskellä, saa nähä miten hullun käy…