Ilolle on tullut sama ärsyttävä piirre kuin Wilmallakin ainakaan oli. Eli vuh, sitä käytetään pihalla joka ikiseen rasahdukseen. Mietin jo mitä ihmettä olen tehnyt, että myös toinen koira on ominut tämän tavan, vaikka koirat ei ole koskaan tavanneetkaan 😀 . Olen nyt yrittänyt kieltää Iloa sanallisesti, mutta eipä siitä näytä tulosta tulevan. Vuh on vaan semmoinen juttu, että kun koira ei saa pissattua pihalla, kun joka asiaa pitää vuhhata ja vielä ehkä saa pari muuta siihen mukaan, niin se alkaa nostaa verenpainetta… Ihan varmasti joku viisas koiran kouluttaja käskisi olla huomaamatta 😀 .

Naomi taas osaa erittäin vaativan vinkunan. Jos istun tähän koneelle tulee minua vasten tassut ja minua tuijottaa kaksi silmää hyvin vaativasti ja sitten alkaa hyvin pitkä ja vaativa vinkuna. Ei mitään piippausta vaan pitkiä vinkuja. Naomi osaa sen niin hyvin, ettei se ärsytä vaan lähinnä alkaa säälittää, että voi raukka parkaa, pitää ottaa syliin. Naomi osaa vaatia muutenkin. Se ei lopeta minua vasten seisomista, kun olen tullut töistä, ennekuin huomioin hänet henkilökohtaisesti. Kumartuminen koiran puoleen ja yhden nuolaisun salliminen poskelle riittää tyydyttämään Naomin huomion tarpeen kotiin tulossa.

Pupu taas on meidän haukkuja. Sillä on mielestäni isovillakoiraksi hyvin alhainen haukkukynnys, vaikka ei toki mikään räkyttäjä ole. Haukku vaan kumpuaa helposti, aina kun on asiaa. Muistelisin Pilven olleen paljon hiljaisempi, pikkuvillojen hoitaessa räkyttämisen. No nyt ei pikkukoirat juurikaan hauku, niin Pupu sitten pitää äänistä huolta 😀