Tässä huoneessa pötköttää kolme raukeaa koiraa. Ovat saaneet äsken painella pitkin peltoa menemään. Viis näyttelyturkeista kunhan on hauskaa. No tovin sitten vietinkin nyppimällä Ilosta oljen palasia. Ilo ja Pupu painoi pitkin peltoa ja myös Nao innostui juoksemaan pellolla. Kun katsoo koirien vapaata menoa, ei voi kuin ihaillen katsoa niiden onnea. Nollaa omiakin ajatuksia. Naokin on oppinut pysyttelemään vähän perässä. Tänään jopa tuli täyttä laukkaa perääni, kuten Ilo yleensä.

Eilenkin tytöt saivat painella. Käytiin eilen meidän yksityisessä ”koirapuistossa” eli Jaanan luona juoksemassa keskarien Simban ja Lalin sekä kääpiövilla Vinskin kanssa. Naolla kun on juoksut ohi, niin päästiin tapaamaan. Alussa Nao arasteli tunkeilevia poikia, mutta rentoutui sitten. Lali ihastui Naoon, mutta tunne ei ollut molemmin puolinen. Aina Naoa leikkiin pyytäessä, Lali sai karvaasti kuulla miten epätoivottu henkilö hän oli.  Lali ja Pupu painalsi taas niin kovaa vauhtia, että alkoi ihan hirvittämään, että jos joku jää alle (=Ilo) tai kaatuu. Mutta milläs pidättelet kahta pentua isolla nurmikentällä? (tai no pentua, Lali ja Pupu ovat molemmat juuri täyttäneet jo vuoden, mutta pentuja verrattuna vanhempaan sakkiin, Vinski kun on 7v, Simba 6v ja Nao 3½v) No onneksi Ilo oli fiksu ja katseli yleensä pahimmat menot joko pöydän alta tai sitten juoksi itse muiden perässä. Naokin innostui ottamaan kaksi spurttia juoksevan letkan perässä.
Pään vaivaa meille ihmisille tuotti Naon nimi. Jos Pupu oli Puppis, Ilo on Iippa, Lali on Lapatti/Lapatsalo, Simba on Simpsukka, niin mikä Naomi on? Naon nimestä ei ole ihan helppo väännellä mitään 😀

Känny kuvia vielä tänään pellolta: