… Pupua. Lenkillä kolmen kanssa miettin huomaako kukaan, että yksi puuttuu. Ei välttämättä, koska  tänä vuonna jouduttiin moneen kertaan  kulkemaan ilman Pupua. Ajatuksiin hiipii pakosti ajatus, että Pupu on kotona ja se pitää pissittää sitten poikien lenkittämisen jälkeen. Näin kunnes aivot kertovat, ettei sitä Pupua enää ole, ei ole enää ketään lisäulkoilutettavaa. Lenkeilläkin on ihan outoa, kun on vain kolme pikkukoiraa. Iso turvakoirani on poissa, ei pikkukoirat ketään pelota (eikä kukaan tiedä, että Hupilla on itseasiassa isommat hampaat kuin Pupulla oli). Meillä on ollut lähes aina yksi isokoira, pelkkiä pikkukoiria oli vain 1997-1999. Onhan toki myös helpompaa, kun on vain kolme ja nekin pieniä ja lenkilläkin helppoja. Ei enää kukaan rähjää kellekkään vastaantulijalle.

Facebookissa on myös vaikeaa, kun kuulun useampaan villakoiraryhmään ja vähän väliä pompahtaa villakoira aiheisia kuvia. Nyt varsinkin kun tuli noita ”joulukortteja” eteen, niin olisi halunnut omankin laittaa sinne sekaan, mutta mitä sinne voi laittaa, kun ei ole enää villakoiria kuvassakaan. Ehkä tämä kaipuu menee ohi… Ikävä omaa pikku hullua…