Niin, nyt kun taas elvytän yhtä turkkia ja kasvatan toista turkkia, pystyn helposti kertomaan miten turkki tapetaan. Toki tehokkain tapa on antaa turkin olla likainen ja päästää se moneen kertaa pahaan takkuun, mutta on niitä muitakin.

Yksi helpoin on pitkät pesuvälit. Jossain vaiheessa etsin ja etsin aineita, millä koira pysyi mahdollisimman pitkään takuttomana. Siinä on puolensa, sillä tottakai takut kuluttavat turkkia, mutta likainen ja hiekkainen turkki myös kuluttaa turkkia todella paljon. Pitkällä pesuvälillä, vaikka olisi kuivakeli, koiran turkki kerää hiekkaa ja epäpuhtauksia, jotka syö turkkia. Aina kun mennään yli viikon pesuväleihin suoraturkkisilla turkkiruduilla, ollaan vaaranpaikassa. Sopiva pesuväli tuntuu olevan 3-7päivän kieppeillä.
Tiedän kyllä monia ja monia koiria, joilla on monien viikkojen pesuväli ja silti kaunis ja ehjä turkki, mutta ne kehissä liihottavat upeat kiiltäväturkit, on yleensä melkoisen tiheästi pestyjä kavereita. Onneksi nykyajan shampoot on sellaisia, että niillä voi hyvin laimennettuna pestä vaikka joka päivä.

Yksi tappo on myös pestä sitkeästi niillä aineilla joita kuvittelee hyviksi, mutta pesutulos on kerta kerran jälkeen ei niin kaunis. Ei auta vaikka pullon esittelytekstit lupaa vaikka mitä, jollei se sovi kyseiselle koiralle.

Tämä pitää huomioida myös turkkia kasvatettaessa. Heti kun päätös on tehty, hoito alkaa samalla lailla kuin turkki olisi pitkä. Näin säästetään myös ne karvanpäät ehjinä ja hyväkuntoisina, eikä turkki ala sitten takkuamaan tietyssä mitassa. Tuntuu ihan urpolta nytkin pestä Jekkua 6 päivän välein, mutta uskon, että se kantaa hedelmää siinä vaiheessa kun turkki on pidempi.

Hupin hamppuinen helma ja etujalka. Yritetään elvytellä.

Osa onneksi säilynyt kauniina…

Jekku kasvattelee ehkä pitkää turkkia, sitä on nyt hoidettava jo tässä mitassa kuin olisi pitkä ja takkuava.

Laatu on nyt todella kiva, mutta kyllä se siitä muuttuu kasvaessaan.