Tytöistä otettiin kuvat. Turkeille en tehnyt mitään, mitä nyt Pupua vähän karstalla vetelin. Tukkaa on sillä ihan kamalasti. Nämä nyt on toivottavasti viimeiset kuvat tässä trimmissä, kahden viikon päästä on jo ehkä lyhyt peppukarva. Huvittaa vaan tuossa Pupun tukassa, että se on pidempi kuin villakoirillani on koskaan ollut. Miten tässä nyt näin kävi? Munhan ei pitänyt jaksaa pitää isovillaa näyttelytukassa??? Pupu otettiin pelkäksi kotikoiraksi, ei missään nimessä näyttelykoiraksi 😀 Ja nyt mä sitten ravaan sen kanssa näyttelyissä pitkässä tukassa… Lapset taitaa olla sen verran isoja, että mulla on aikaa puljata tukan kanssa… Mähän tartten kohta oikean näyttelyvillan 😀

Ilo täytti tänään puoli vuotta. Muistan kuin eilisen päivän, kun istuin Helsinki-Vantaan lentoasemalla ja kasvattaja toi Ilon sinne kantokassista. Kassista tuli ulos todella kaunis, musta valkoinen ja aivan hirvittävän pikkarainen harjakoira. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Siitä alkoi yhteinen taipaleemme, johon on liittynyt aivan uuden opettelua, harjakoiran turkki kun olikin täysin erillainen kuin villakoiran, harjakoiran luonnekin on erinlainen . Ilo on puolivuotisen elämänsä aikana oppinut sisäsiistiksi, kiltiksi ja kuuliaiseksi koiraksi, jolla on vahva oma tahto. (jonka saa murrettua nakinpaloilla 😀 ). Ilo osaa myös istua ja seistä käskystä, pysyä paikallaan ja seuraamisen alkeet. Ilo osaa myös tulla luokse kutsuttaessa ja tosi kovaa jos on herkkuja tarjolla. Kaiken kaikkiaan Ilo on ololut hyvin helppo pentu, käyttäytynyt hyvin aikuismaisesti alusta asit, mitä nyt pauhaa Pupun kanssa. Tytöt tasapainottavat toisiaan, Pupu on se menevämpi ja touhotin, Ilon ollessa harkitseva ja rauhallinen. Nytkin nuo kaksi makaavat Ilo Pupun kainalossa, pää Pupun tassulla… Otimpa siitä kuvan ja laitan tuonne loppuun ( ja ihmettelen taas miten Ilo tuossa kuvassa näyttää kaksinkertaiselta!! Ei se noin iso ole).