Eilen käyntiin kahdessa kerrostalon rappukäytävässä ja kyläilemässä. Rappukäytävä oli vähän pelottava, metallisten ovirallien päältä Pupu käveli hienosti, mutta rappukäytävään astuminen arvelutti. Rappukäytävässäkin piti kävellä hieman aristellen. Portaat kannoin, koska muistii mukaan kannettiin Pilveäkin todella pitkään lonkkia säästääkseni.

Käytiin samalla reissulla Veeralla kylässä ja täysin vieraaseen asuntoon Pupu käveli reippaasti ja tutki joka nurkan ja asettui syömään puruluuta. Jaksan aina ihmetellä tuota hirmuista luottamusta vieraisiin ihmisiin ja paikkoihin. Lopulta alkoi väsyttää raskas kyläily ja Pupu otti torkut.

Vielä yksi sisko löytyi :o). Tulisipa pentutapaaminen, Pupu kun ei oikein näyttelyihin pääse. Tai olen kyllä miettinyt ehkä yhdessä käyttää saamassa arvostelun, jos vaan jaksan tukan pitää pitkänä niin kauan. Pupulla kun on luonnonlyhyt häntä ja se on hylkäävä virhe uudessa rotumääritelmässä. Tosin tiedän, että osa tuomareista ei semmoisesta piittaa, jos koira on muuten hyvä… Me yrittelemme enempi sohvaperuna ja tottelevaisuuskilpailu uraa…

Piti vielä lisätä, että minun silmiin häntä ei ole lyhyt, edesmenneellä kääpiöllämme Wilmalla oli aikanaan kohtuullisen lyhyt häntä. Mutta jos rinnalle tuo täysmittaisen hännän omistavan villan, niin eron varmasti huomaa heti.