Jekusta on tullut aikamoinen leluhirmu. Toki olen tarkoituksella ruokkinut Jekun lelu innokkuutta, sillä lelu palkitsemista on hyvä käyttää apuna koulutuksessa, kun kaivataan intoa ja vauhtia. Mutta kun Pupu on ollut tähän asti meillä se varma hakija ja pallohullu, on vaikea käsittää, että meillä on harjakoira, joka on ihan yhtä hullu, jollei jopa hullumpi. Jekulla kun taistelutahtoa riittää ja poika roikkuu lelussa niin kovin, että sen voisi nostaa ilmaan, oikein pikku terrreri.

Pupulla on siinä määrin ylimääräistä energiaa, että jouduin heittelemään leluja erikseen. Jekun noutaessa, Pupu sai odotella sisätiloissa. Se kun hermostuu, jos Jekku hakee lelua ja syöksyy vauhdilla hakemaan Jekulta lelun. Siinä meinää mennä pikku-Jekku rikki. Ei Pupu pahalla, mutta kun massalla rysäyttää päin, niin ei oteta riskejä. Kun on Pupun vuoro hakea, niin Jekku saa juosta mukana, sillä silloin Jekku poika tulee perässä ja yrittää saada Pupun kiinni.

Naomi taas puuhaa pihalla ihan ittekseen. Se katselee noita kahta noutavaa kahjoa ja tutkailee pihaa kaikessa rauhassa. Tänään pojat saivat sen innostumaan pari kertaa hakemaan tulitikun mittaista tikkua 😀

Naomin kontrolliverinäytteen tuloksetkin tuli taas tänään. Pikkasen oli vajaata toisessa arvossa (THS tms, T4 kunnossa), mutta lääkäri epäili vaan, että elimistö reagoi hitaasti lääkkeen määrän tiputukseen. Suuremmalla annoksella, kun tuli liikatoimintaa. Lääkkeitä ei pysty pilkkomaan enää pienemmiksi, joten yritetään tällä annoksella ja annetaan elimistölle aikaa. Mikäli ei tällä muuta arvot kohilleen, niin sitten vaihdetaan ihmispuolen lääkkeisiin, jotka miedompia ja siten helpompi rukata annostusta. 2kk päästä otetaan uudet verikokeet.

Se oli mulla! Mullapas!

Jekku ehti edelle.

Pupun normipäivä.

l
Lällällääää!

No nyt joku heitti sen aidan taa, mamiii!

Jekkukin osaa!

Taistelutahtoa riittää.

Häh, huusiko joku mua?