Tänään käytiin taas lenkkeilemässä korttelin ympäri ja Hupi paineli hienosti hihnassa ja pannassa, koska sillä oli kauhea kiire pysyä idolinsa Supermies-Teräsmies isoveljen kannoilla. Jekku on niin ah ihana idoli, etenkin kun se esittää niin vaikeasti tavoiteltavaa. Koirat kun on niin kummallisia, että niitä kiinnostaa eniten ne, joita koira ei kiinnosta. Hieman vaatii taas harjoitusta 4 hihnaa, joskin Naomi on harvoin lenkeillä mukana. Mutta jotenkin tuntui, että aikuisetkaan koirat ei pysyneet ”paikoillaan” lenkkeillessä ja hihnoja joutui selvittelemään normaalia enempi.

Päivä päivältä tulee ihanasti enempi ja enempi leikkiä. Pupu kanteli sisällä lelua, jota Hupi hirmuisesti sitten yritti tavoitella. Sikäli hankalaa, että hypyistä huolimatta, Pupun pää on ihan liian korkealla, että Hupi saisi lelusta kiinni. Välillä Jekulla oli lelu ja pikku poika pinkoi perässä. Mutta edelleen se eksyy leikistä ja unohtaa sen. Pihamaalla Pupu yritti moneen kertaa saada pennun pysymään kintereillään, mutta eihän se pienillä tappijaloillaan perässä pysynyt 😀 Jekkukin vähän pyrähteli Hupin kanssa, mutta jos Jekku huomasi minun katsovan, se suorastaan vihelteli ja selkeästi sanoi, emmä mitään oo leikkinyt, se oli noi muut… 😀

Pesin tänä iltana Jekun ja voi hyvä ihme siinä olikin takkuja! Meni varmaan puoli tuntia avata koko turkki varovasti karva kerrallaan. En ihan heti muista milloin olisi tuollainen ollut. Se on nämä märät sadekelit, nyt ei voi pitää enää 7 päivän pesuväliä…

Mihin sä meet? Mitä sä teet, isoveli?

Mä osaan jo lenkkeillä mun Supermies-Teräsmies isoveljen kanssa…

Tässä sitä mennään, Jekku perustahdillaan, hirmuisella kiireellä ja pikkuveli kahtasataa perässä…