Tytöt on nyt saaneet paljon lenkkeilyä, kun Ossikin aloitti koulun ja häntä on saatettava tuo noin 2km matka. Mutta Ilo on ollut ihan järkyttynyt! Hänen majestettinsa joutuu kävelemään hihnassa kilometri kaupalla päivittäin! Pihallakin Pupu juoksee ja tohottaa omiaan, mutta mitä tekee Ilo, se makaa aurinkoisimmassa paikassa paistattelemassa päivää 😀 . Semmonen Gremlins se on, että illan pimennettyä se lähtee saalistamaan. Iltapissistä ei meinaa tulla mitään, koska ruohikossa lentelee niin paljon kivoja pieniä öttiäisiä, joita pitää ottaa tassut tanassa kiinni. Pupu menee Ilon viereen ihmettelemään mitä se tekee, mutta Pupu ei ymmärrä ollenkaan homman jujua. Lenkkeily tekee Ilolle ihan hyvää, koska vatsan kohdalle uhkaa nopeasti kertyä vararengasta tällä neidillä, kun on tommonen pötkylä muutenkin. Pupukin saa sopivasti tuossa purettua toimintatarmoaan, pihasuunnittelun lomassa.

Ilo prinsessoi muutenkin. Pupu hyppää hienosti takakonttiin häkkiinsä kerta heitolla. Ilo on hypännyt pari kertaa ja tiedän sen pääsevän. Mutta usein, kehotuksista huolimatta, neiti tuijottaa minua kuin vähäjärkistä ja selkeästi nyreissää vaatii: ”Missä palvelusväkeni on? Palvelija, nosta minut autoon! Henkivartijani meni jo”. Ja onhan se nostettava, muuten jää lähtö tekemättä 😀

Pupu on nyt syönyt vähemmän vaatteita, kun lisättiin paljon puruuita lattialle. Nyt vaan huomaa mitkä kuluu sillä hetkessä. Kovat puristetut krokotiilit meni hetkessä, vaikka niiden piti kai kestää pidempäänkin pureskelua… Samoin menee keskikokoiset ja pienemmät normaalit nahkaluut. Isot luut sentään kestää hetken. Mutta pisimpään on kestänyt ja ehdottomana suosikkina ollut, Mustista ja Mirristä ostamani poron sääriluut. Ne on semmoisia paistettuja, ettei tule veriroiskeita pitkin lattioita ja näyttää huvittavasti ihan semmoisilta sarjakuva-koiraluilta. Ilokin innostui näitä syömään. Nahkaluista se syö vain Pupun aloittamia jättiläisiä ja noihin krokotiileihin se ei ees koske 😀 .