Tänään siivoiltiin marsuhäkkiä ja marsulaiset saivat kipittää lattialla. Ilo alkaa viimein sulattaa ne ja kävi jopa haistelemassa tai lähinnä kai etsimässä papanoita syötäviksi. Mutta Pupu, voi hyvä ihme sitä. Pupu halusi koko ajan asettua marsujen viereen makaamaan ja köllähti aina kyljelleen, samalla tökkien marsuja. Ilmeisesti alkaa valeraskaus vaivata ja marsut on ihania lapsosia. Pupu käy myös monta kertaa päivässä itkemässä marsuhäkin vieressä: ”Mun lapset on viety tonne!”.

Yritin tänään myös harjoitella näyttelyjuoksemista lauantain Tamperetta silmällä pitäen, jotta Pupu ei poukkoilisi pitkin poikin, kuten Heinolassa. Mutta ei se oikein onnistunut. Ajattelin palkita kun juoksee oikein. No koira ei juossut alussa ja alkoi hidastelemaan ennen kuin sain palkittua, kun pikkasen yritin hihnasta kehottaa, että mennään, niin koira painautui alas kuin pieksetty. Totesin, että kunnon harjoittelu loppui siihen. Harjoittelimme sitten juoksemista niin, että koiralla oli mahdollisimman kivaa, eikä välttämättä mennyt niin kauniisti. Ilmeisesti hormoonit vielä sekoittaa Pupun päätä, kun tuntuu olevan todella silkkihansikkain käsiteltävä ja tuo marsujen hoitokin osoittaa sitä. En nyt odota Tampeella kaunista kehäkäytöstä, kunhan meillä on kehässä kivaa ja menee vähän sinnepäin.

Pehmis Pehmeli Pehmee ja Helmi

On Ilo sentään vähän marsuja suurempi :oD Ja voi että ne yököttää…

Kuvassa Pupu yrittää kyljellä maaten ja nenällä tökkien saada Pehmeliä pennukseen. Kamerassa on salama rikki, joten liikkuvat kuvat tulee epätarkoiksi.