puhaltaa meilläkin vuoden alusta. Minun olisi tarkoitus siirtyä työelämää 9 vuoden kotiäitiyden jälkeen. Koirille se tarkoittaa sitä, että en ole täällä niiden kanssa päiviä. Pojilla on onneksi lyhyet päivät vielä koulussa, ettei tarvitse ihan yksinään kököttää. Ja yritän saada itse töitä tästä läheltä ja päivät päiväkodissa ovat virka-aikaan. Suunnitelmissa on, että pojat ulkoiluttaa Ilon ja Naon koulusta tultuaan, mutta Pupu saa odotella, että aikuiset tulevat kotiin. Pupu on aivan liian voimakas sekä vauhdikas poikien käsiteltäväksi, vielä. Ilo taas tarvitsee pissalla käynnin päivällä, se ei jaksa ehkä pidättää. Näillä näkymin Pupu saa olla myös portin takana sen aikaa kun aikuiset on poissa. Jos tulee poikien kavereita käymään tai Pupu muuten innostuu, niin pojat ei välttämättä saa Pupua aisoihin.
En usko, että tästä koirille on hirmuista muutosta. Nyt pakkasten alettua, en voi ottaa niitä enää joka paikkaan muutenkaan mukaan. Normaalistihan koirat on aina mukanani, ainakin autossa, jos mahdollista. Koirat saavat nyt joulukuun ajan alkaa harjoittelemaan pidempää yksinoloa ja poikien käskyn alla kulkemista.
Loppuun on pakko laittaa joitain mielenkiintoisia otoksia… Koiria kun yrittää kuvata, niin puolet kuvista on yleensä epäonnistuneita…
Näyttelykoira parhaimmillaan…
Värit ihan kunnossa ja yksi salamatkusta änkeää makkaran toivossa.
Ja tulee niitä joskus hyviäkin, vaikka ei ehkä niin tarkkoja…
