Naon silmänaluset elää omaa elämäänsä. Olen pikkasen saanut niitä nyt hillittyä jättämällä koiralta nappulat pois ja lisäämällä raa’an lihan. Valuu ne nytkin, mutta nyt ei ole niin poskia myöten märkänä. Tärkein on tuo silmien puhdistus ja suojaus, silloin ei pääse bakteerit jylläämään ja värjäämään. Pahimmalta silmät näyttää kun naama karvat pääsee kasvamaan liikaa ja kauneimmillaan heti ajeltuna. Tässä näkee eron mitä nyt on, kun löysin tuon uuden ajeluvehkeen silmän alusille. Ihan ilme muuttunut… No viikon päästä tilanne on jo toinen 😀

Ilo ja Pupu riehui taas tänään ja Himpula sai kyytiä, kuten myös mun jalka! Riehuessaan Pupu haukkasi vahingossa ohi suoraan jalkaani 😀 . Energiaa on sisällä riittänyt, kun koko päivän on satanut kaatamalla eikä olla päästy pitkälle lenkille. Pupukin oli taas ihan takussa, etten viittinyt sitä läpi kastella. Takkuja sillä riittää ja alan taas vaipua pikkuhiljaa epätoivon partaalle turkin kanssa. Sen turkin laatu on vaan niin pehmeä ja laskeutuva, että takkuuntuu, vaikkakin kyllä se Peppi siskokin takkuaa, vaikka on erilaatuinen tukanlaatu. Olen päättänyt ainakin olla ajelematta takaliston karvoja, jotta reisi lihakset saa edes jotain suojaa. Pupu menee seuraavaksi Turun näyttelyyn tammikuun lopussa, jos tukka riittää jaloissa, se saa uuden kampauksen, skandinaavisen leijonan tai modernin talven ajanksi. Jos tukka ei riitä, se leikataan takas continentaliin… Mulla on viha-rakkaus suhde tuon turkin kanssa. EI jaksaisi sitä pitkänä (kun alunperin kotin Pupun kotikoiraksi, kun tiesin etten jaksa pitää pitkää tukkaa), toisaalta tuo pitkä turkki on valtavan kaunis.

.