Tänään ei tapahtumia puuttunut. Sain soiton työpaikalle, jossa pojat kertoivat lattialta löytyvän jotain olkea. Kotiin päästyäni sain todeta ”oljen” olevan jostain korista silputtua silppua. Hetki meni ennenkuin tajusin, että Uni oli taas tyhjentänyt leipäkorin näkkileivistä ja sen päälle sitten tuhonnut täydelliseksi silpuksi koko leipäkorin.

Hetken päästä Simo tuli kertomaan, että oli pelastanut kilpikonnan Pupun suusta. Joku oli jättänyt vessan oven auki ja konna oli köpötellyt karkuun. Pertti-konna on semmonen pöljä, ettei mene kilven sisään säikähtäessään. Näin Pupu oli sitten saanut poimittua sen etujalasta ylös. Konna säilyi onneksi täysin vammoitta ja en usko, että Pupulla olisi ollut kantamista kummempaa sille tehnyt.

Unin ja Naomin kanssa käytiin näyttelyharkoissa. Unin hampaiden katsominen on tuskaa, sillä se haluaa pussata kaikki, sekä se tempoo päätä pois katsojan käsistä. Alussa tuolla jopa alkoi dramaqueenina kiljumaan. Loppua kohti onneksi alkoi edes hieman sujumaan, mutta tekemistä tuossa riittää. Naomi oli hirmu virkeällä päällä, alussa se toki hyppäsi suoraan sohvalle katsomaan muiden koirien leikkiä, mutta sitten kun lopussa kaikki (paitsi Uni) oli vapaana, Naomikin kierteli kerjäämässä rapsutuksia ja herkkuja.

Kotiin  tultua hellan päällä, lapsisuojan takana, oli pala pannukakkua, se meni parempiin suihin. Nyt ei voi jättää mitään ruokaa mihinkään. Oman 6dl nappulaa lisäksi Uni siis söin puoli pakettia näkkileipää, palan pannukakkua, lukemattoman määrän nameja sekä leipäkorin… koira on aivan pohjaton.