Ilo nimittäin. Kaivelin kaapista pikkukoirien takkeja ja osui käteen Ilon ensitakki, meni vielä päälle, mutta ei tuo paljoa lämmittäisi 😀

Nyt on tullut todettua, että Ilo inhoaa sadetta. Ulos ei mennä ilman haalaria ja märälle meno on todella tuskaista. Ekat metrit saa lähinnä raahata nelipistejarruttavaa koiraa perässä. Kun jalat on kastetuneet, niin sitten neiti suostuu kävelemään. Pupua ei märkä, sade tai mikään haittaa.

Pupun aivastukset on hävinneet, kun jätin kuonopannan pois. Nyt Pupulla on ollut ohut kiristävä panta ja sillä olen saanut sen hyvin hallittua. Ainut ongelma on, että oli panta mikä tahansa, niin karvat kiertyy ja takkuuntuu kosteina (sateesta) sen ympärille ja panta ei meinaa irrota. Nyt pitääkin etsiä mikä ei takuttaisi ja kuluttaisi turkkia. Mielipiteitä tuntuu olevan yhtä monta kuin käyttäjääkin. Kaverini valtava tukkaiset keskarit käyttävät hyvin ohuesta ketjusta tehtyjä puolikiristäviä pantoja, osa suosii pyöreitä nahkaisia puolikiristäviä (tämmöisen kohtuu paksu ketjuosa meillä kulutti tukan), joillakin on hurtan pantoja. Vaihtoehtoja meiltä kotoakin löytyy vaikka millä mitalla… Nyt on todella tuo täyskiristävä panta, joka on ohutta ketjua, panta on pitkä ja takaraivossani kaikuu entisajan varoitukset, että pitkä kiristävä panta kuluttaa tukkaa. Meiltä löytyy myös lyhyempi, mutta sen repiminen päästä pois on hankalaa… Pupu vouhottaa niin, ettei panta pysy ikinä paikallaan lenkin ajan (siis jos kammalla tekee pannalle kolon). Itse tykkäsin puolikiristävästä vinttikoirapannasta (leveä kaulaosa), jossa nahkainen kiristysosa, mutta se on aavistuksen liian iso ja koira pääsee siitä karkuun (pari kerta jo livistänyt) 🙁 . Pitää jatkaa testailuja.