Lähellämme ShowHau centerillä järjestettiin petotesti, jossa on kauko-ohjattava karhu/susi/ilves. Ilmotin kaikki koiramme karhutestiin, koska mökillä liikkuu karhuja. Alkuajatuksena oli nähdä miten koira suhtautuu karhuun, jos semmoinen nyt sattuisi tulemaan vastaan. Muistan kun aikanaan Oskun ja Tessun kanssa oltiin Ähtärissä leirintäalueella eläintarhan vieressä ja karhut oli kiivenneet puuhun. Koirat saivat lenkillä hajun karhuista. Oskua pelotti hurjasti, mutta tessu oli ihan valmis teurastamaan elikot, jos vain löytäisi hajun lähteen.

Testissä täytetty karhu kulkee kauko-ohjattavalla lavalla, jossa on pyörät. Testintekijä sanoi hyvin, ettei koira tiedä, onko oikella karhulla pyörät alla, kun eivät ole semmoista koskaan nähneet, niin eivät osaa ajatella aitoutta. Ensi oletuksena minulla oli, että Jekku voisi kyllä haukkua, mutta saattaisi keskittyä myös pissailuun, kun paikalla olisi tietysti muiden koirien hajuja. Hupi ehkä istuisi tylsistyneenä ja Sisu voisi olla ärhäkämpi ja iskeä kiinni.

Ensimmäisenä testissä oli Jekku. Kun toin sen paikalle, se oli vähän epävarma ja kun se oli pitkästä aikaa ilman vaatteita niin tärisi kylmässä ilmassa. Se ei ymmärtänyt ollenkaan mikä tässä nyt olisi homman nimi. Kävelimme alkuohjeiden jälkeen karhuhajulle, pelkäsin koko ajan, että Jekku kusaisee hajuun, se kun oli ehdottomasti kiellettyä. Jekku haisteli maata niin, ettei meinannut huomata koko karhua aluksi 😀 . Kun huomasi, sai sätkyn ja meni minun ja karhun väliin haukkumaan ja sen jälkeen houkutteli haukulla karhua poispäin minusta, jotta minulle jäisi aikaa paeta. Jekku toimi optimaalisesti, piti koko ajan karhuun juuri sopivan 3-4 metrin matkan, joka estää, ettei se itse tulisi syödyksi. Samalla Jekku piti yllä haukkua ja meni aina karhua kohti, kun karhu kääntyi tai meni poispäin. Loussa se jo alkoi isottelemaankin potkimalla matta samalla. Kun testi oli ohi, Jekku palautui välittömästi pelottavasta tilanteesta ja oli kuin ei olisi koskaan karhua nähnytkään. Testin tekijä kehui Jekkua todella hyväksi, Jekku voisi mennä karhumetsälle vaikka heti, sen työskentely oli samanlaista mitä karhua metsästävillä koirilla. On se vaan kova jätkä, mitä tahansa se tekee, niin aina priimaa pukkaa.

Seuraavana vuorossa oli Hupi. Hupi höpsötteli paikalle haistellen. Sitten kun karhu tuli esiin, Hupi pysähtyi. Näki kuinka pienet herneet aivoissa kimpoilivat kovaa miettien mikä ihme tuo on, koira ikäänkuin menetti toimintakykynsä, kun alkoi pelottaa. Hetken pohdittuaan Hupista ainut järkevä reaktio oli paeta, se ei edes haukkunut. Hyvillä mielin se antoi karhun syödä minut, kunhan itse pelastuisi… On siinä meillä koirien laumanjohtaja 😀 No ei ainakaan vie laumaa ”suden suuhun”, mutta pelastaa vain oman nahkansa 😀 Testi lopetettiin heti, kun koira pelkäsi ja pakeni. Koira palautui välittömästi paineisesta tilasta eikä alkanut pelkäämään paikkaa tms.

Viimeisenä oli vuorossa Sisu, oletukseni mukaan se olisi ehkä kovempi luu kuin isänsä ja niin se olikin, mutta ei missään nimessä lähelläkään Jekun tasoa. Alku meni samaan malliin kuin muilla, haju oli kiinnostava. Sisu ei haistelultaan edes aluksi huomannut karhua. Ensi reaktio oli hännän heilautus ja haistelun jatkaminen. Sitten tajua, että hetkinen… mikä toi on!! Utelias, mutta pelotti huimasti, meni välillä ihan liian lähelle karhua katsomaan. Murisi aluksi kunnes alkoi haukkumaan. Vähän väliä haki katseella apuja minulta. Oli jotenkin ihan pihalla miten toimia, kun oman lauman tuki ja malli puuttui. Sisun kanssa karhu voisi myös rauhassa syödä minut…

Kaikkien arviointi laput, kaikki suurenee näpäyttämällä.