Sisu kävi tänään fysioterapeutilla näyttämässä selkäänsä. Aluksi keskusteltiin miksi oltiin siellä ja fyssari kävi Sisun läpi. Heti alkuunsa selvisi, ettei selässä ollut mitään ihan kauheaa ja mullistavaa. Lapaluista taaksepäin oli selkä jumissa, mutta mistään ei niin, että se selittäisi epilepsiatyyppisen kohtauksen. Se mikä jännittävä löytyi, mikä selittää selän jumiakin, oli, että Sisun oikean puolen takajalan lihaksisto oli vasenta pienempi. Alkuajatus on nyt se, että Sisu on mahdollisesti satuttanut jossain kolhaisussa tai leikin tiimellyksessä oikean takajalan ja alkanut varomaan sitä, kumminkin näkyvästi ontumatta. Siitä sitten on virheasennosta oikeapuolen lihaksisto heikentynyt ja selkäkin jumittunut.
Sikäli surullista, että selkä ei nyt ilmeisesti ei ole kohtauksen syy, vaan joku muu. Nyt ei auta kuin odotella, uusiiko kohtaus vai ei, se voi kumminkin jäädä koko elämän ainoaksi. Faktaa on, että epilepsiatyyppinen kohtaus se oli, mutta oliko syy epilepsia vai joku muu, se jää vielä tietämättä, ehkä se ei paljastu koskaan.
Mutta mitä nyt hoidoksi… Jumppaa ja kahden viikon päästä uudestaan fyssarille selkää avaamaan lisää. Sisun oikeaa puolta pitää aktivoida työntelemällä koiraa ohjeiden mukaan niin, että se joutuu käyttämään enemmän oikeaa puolta ja vahvistaa sen lihaksia. Joku litteä jumppatyynykin pitää Sisulle hommata reenaukseen. Ja namipalalla maaten houkutella Sisua ojentamaan selkäänsä. Hieroakin saa. Kaikki tehdään koiran ehdoilla, jos on vastenmielistä, niin lopetetaan heti.
Selän kuvauttamista 2-vuotiaana fyssari suositteli, etenkin, jos koiran toispuolisuus ei ala nyt helpottamaan ja selän kireyttä ei saada pois. Käsin ei siitä löytynyt rakenteellista vikaa. Ceskyjen lihaksistoa ihaili, kyseessä on kumminkin ”pikkukoira”, jolla on kumminkin bullterrierin lihaksisto 😀 Kyl sitä jäi miettimään lopuksi, että kuinkahan jumissa nuo muut koirat mahtaa olla. Oli kumminkin puhetta juuri siitä, että selät trimmataan hyvin kaljuiksi (millisiiliin) ja ei ole puettu takkujen pelossa, niin selkä on tosi pahasti pakkasilla ja kylmillä keleillä säiden armoilla. Lisäksi on käytetty kaulapantaa, joka näillä pitkäselkäisillä ei ole välttämättä turvallisin. Myös agilitynharrastamista näiden etupainotteisten painavien tappijalka lihaskimppujen kanssa suositteli miettimään tarkoin. Etenkin se A-esteen ylitys, mitä olen itsekkin miettinyt, on melkoinen rasitus tälle kroppamallille.
Sisu sai myös luvan jatkaa tokossa, kunhan jätetään nyt hyppytreeni vielä hyppimättä.
Mitä Sisu itse tykkäsi…No kusaisi heti kärkeen merkkauksen hoitopatjalle (aaagggh, että häpesin)… Ja hoidon aikana se vinkuin ja vonkuin, koska oli mahdottoman tylsää vaan maata paikalla, kun siellä ois ollu vaikka mitä hajuja ja rasiassa oli namejakin! No parasta oli namit, joita sai kun treenattiin kotiharjoituksiin selän ojentamista 😀
