Ehkä tämä tästä

Posted on

Eilisestä on jo vähän toivuttu. Sisu on ollut samanlainen, kuin ennen kohtausta. Kipulääkkeestä ei ainakaan ole vielä näkynyt mitään apua/eroa entiseen. Tosin Sisu ei ole kipua edes näyttänyt, joten en tiedä näkyisikö edes eroa. Kohtauksia ei ole ainakaan tänään bongattu, tosin oltiin pari tuntia poissakin. Mutta yritetään jatkaa elämää kuten ennenkin ja tulee jos tulee jotain eteen.

Tokokurssille menen kyllä mutta joko Hupin tai Jekun kanssa, ainakin nyt aluksi. Parin kuukauden päästä voi jo harkita Sisuakin, kunhan selkäkin saadaan eka kuntoon.

Tänään on lenkkeilty vähän lyhyemmin kuin normaalisti ja hyvin puettuna. Mutta ei olla rajoitettu normaali elämää, on saanut porhaltaa omien tuntemuksiensa mukaan.

DSC_3515

Lumiset pojat

DSC_3517

Sisukin sai nauttia lumesta entiseen malliin.

DSC_3524

Jekku joutui lainaamaan Sisun takkia, kun pissi omansa eilen ja sen muut takit ei ole vielä tulleet.


Vuosi alkoi todella surkeasti

Posted on

Koirien kohdalla vuosi alkoi todella surkeissa merkeissä. Päivällä teimme ihanan lenkin peltojen keskellä, sieltä tultuamme rauhoituimme olohuoneessa ja koiratkin alkoivat rauhoittua… Kunnes yhtäkkiä tajuan, että kaikki ei ole kunnossa, mikä ihme Sisulla on??! Säntään koiran luo ja totean sen jotenkin olevan hyvin outo, se ei pysy pystyssä, sen pää heittelehtii puolelta toiselle ilman että se pystyy sitä hallitsemaan. Takajalat ei ota alle. Äkkiä puhelin esille ja videoimaan, samalla hilasin Sisua vähän parempaan asentoon pois sohvan vierestä. Olin totaalisen kauhuissani, olihan minulla ollut yksi epilepsiakoira ennestään ja tämänkaltainen näkymä näytti todella pahalta. Hetki meni ja Sisun olo helpottui, se alkoi voimakkaasti läähättämään ja pikku hiljaa olo parani ja jalat alkoi kantamaan. Tunnin ajan se murisi muille koirille ja sen jälkeen se nukkui.

Äkkiä soitto päivystävälle ja saimmekin ajan klo 18.30. Videon nähtyään lääkäri sanoi että hyvin epilepsialtahan se näyttää, mutta otettiin kokeet ja käytiin koira läpi. Selkä oli todella kipeä. Koira vingahteli eläinlääkärin painaessa alaselkää (lanne-ristiluu ja nivusten alue). Selkä oli muutenkin normaalia joustamattomampi. Verikokeiden tulokset oli normaalit. Diagnoosi jäi avoimeksi syynä voi olla epilepsia tai vaikka selästä johtuva kipu tai sitten molemmat yhdessä. Aika näyttää tämän nyt vain, jos kohtauksia alkaa tulemaan selän hoidosta huolimatta, niin silloin se on melko varmasti epilepsia. Kun selkä saadaan kuntoon ja jos oireita ei tule, voimme huokaista helpotuksesta ja todeta selän olevan syypää. Selkä täytynee kuvauttaa jossain välissä ihan varmuuden vuoksi. Selkäkipu voi selittää myös öiset pissiongelmat.

Sisu sai 2 viikon kipulääkekuurin ja käskyn ottaa rauhallisesti ainakin pari päivää. Tokokurssi jää nyt Sisulta väliin, ainakin aluksi, Sisu on ainakin pari viikkoa sairaslomalla, ehkä pidempäänkin ja jos epilepsia on syyllinen niin lopullisesti. Fysioterapia aika saatiin 18.1. Mietin vielä lähdenkö paikkaamaan Sisua kurssille toisella koiralla…

Nyt vaan täytyy toivoa että syyllinen on pelkkä selkä. En nyt kaipaa yhtään lisää tälläistä koirien kanssa. Ja kyllä itku pääsi kun koira oli vähän toennut kohtauksesta…

Lopuksi video Sisusta. Se voi olla aika hurjan näköinen.


Millainen oli vuosi 2015

Posted on

Millainen se sitten oli hmmm…  Pitää ihan muistella.

Tammikuussa alkoi Pupun sairastelu, joka rytmitti koko vuoden meidän eloa, oli alamäkiä ja ylämäkiä ja kaikki loppui itsenäisyyspäivänä Pupun lopetukseen. Pupun hoitoihin upposi valtava määrä rahaa, mutta myös paljon muuta energiaa, kaikki pyöri sen ympärillä oliko Pupulla hyvä vai huono olla, pitikö sännätä lääkäriin. Oliko ruokaa tarpeeksi ja mitä pystyi syöttämään. Pupun koko vuoden sairaushistorian voi lukea TÄÄLTÄ. Se vaikutti myös blogin kirjoitukseen, ei ollut jotenkin voimia kirjoittaa, eikä oikein mitään sanottavaa, kun tilanne vei kaikki voimat.

Setvin äsken koko vuoden läpi pikakelauksella ja aikalailla kaikki muu jäi varjoon. Oli siellä onnen pilkahduksiakin, Hupin upeat ryhmävoitot ja monet koirien näyttelyt. Oli myös useita kirjoituksia, missä pohdin näyttelymaailman järkevyyttä ja toisaalta pidin näyttelyistä, ristiriitaiset tunnelmat. Parin postauksen verran myös mietin mitä haluaisin seuraavalta koiralta, selkeänä johtonuorana on alkanut olla säänkestävyys. Ja se haave siitä ikuisesta haaveestani colliesta… Josko minä sitten 10 vuoden päästä sellaisen itselleni hommaisin 🙂

Mitä odotan ensi vuodelta?
*Ensisijaisesti onnellista koiranelämää, pitkiä metsälenkkejä huikeissa maisemissa. Tähän on nyt varustauduttu vaikka millaisella koiranvaatteella, jotta näistä saisi säänkestävämpiä.
*6.1 alkaa Sisun Piskitiskin RyhmäRämä koulutus, kilpailutavoitteisille koirille, odotan tätä innolla ja kauhulla. Sisussa on potentiaalia, kunhan saisin sen puserrettua ulos.
*12.1 jatkuu Jekun agilityt ja siinä tavoitteena on vain hauskanpito, vaikka koirasta olisi kyllä mahiksia muuhunkin.
*Lisäksi sitten muutama lähinäyttely, haaveena Sisun saaminen valioksi kesällä.
*Eniten toivon rauhallista yhteiseloa koirilta, terveyttä ja sellaista rentoa menoa.

Olkoon ensi vuosi tätä vuotta helpompi…

DSC_2725

 

 


Pojat on muuttuneet

Posted on

Jotenkin on koirat muuttuneet Pupun lähdettyä. Niistä on tullut paljon läheisempiä ja isompia persoonia. Ne haluavat enempi leikkiä ja hellyyttä ja monesti ne makaa jaloissa, mitä ei ennen tapahtunut. Riidatkin on poikien välillä nyt mennyttä aikaa, luut saa olla lattialla ja niitä vaihdellaan vuorotellen. Lattialla tosin on nyt 3 naudanjalkaa ja 3 Rauh hirviluuta (40cm pitkiä). Nyt ei enää lelujakaan tuhota entiseen malliin, kun on kivempaa pureskeltavaa.

Itse mietin, johtuuko tämä siitä, että koiria on enää 3, niitä ehtii ehkä katsella ja rapsutella erilailla. Vai onko kyse siitä, että neljän kanssa piti enempi pitää yllä laumajärjestystä, jotta sopu säilyi ja jotta lauma ei ottanut valtaa itselleen. Piti olla ikäänkuin koko ajan hereillä, neljän lauma kun helposti lähte käsistä ja alkaa toimimaan koiralaumana ilman ihmisen ohjausta. Joka tapauksessa tuntuu, ettei neljän laumaan ole enää paluuta, tää kolmen lauma tuntuu nyt hyvältä, kaksi olisi ehkä se ideaalein, jos miettii koirien huomioimista ym.

Pupun vaikutus oli iso myös pihaleikeissä, jotenkin se onnistui aina säätämään muiden seassa, ettei Jekkua huvittanut juosta, kun aina oli Pupu niskassa. Nyt sitten voi heitellä kaikille omia leluja ja kaikki tykkää.


Mihin tämä kaikki tähtää…

Posted on

Pupun kuoltua on koirille hankittu tavaraa enemmän kuin varmaan ikinä. Mutta mihin tämä kaikki tähtää? No koirille parempaan elämään. Enemmän lenkkeilyä, säässä kuin säässä, miellyttävämmissä olosuhteissa. Enää ei tarvii litimärkänä tarpoa vesisateessa turkkia suojellen tai pakkasella kulkea ilman takkeja, jottei turkit takkuunnu ja mene pilalle. En ole koskaan miettinyt, mitä pakkanen tekee lihaksillekkin, kun ceskyillä on hyvin ajeltu turkki isojen lihaksien kohdalla (reidet, selkä jne) tai sitten Jekulla, jolla on ohut pohjavillaton harso. Tuskin sitä monikaan ajattelee, kun edellisen tähän asiaan liittyvään postaukseen sain viestejä, ettei näillä roduilla juuri lenkkeillä pakkasessa tai kaatosateessa. Oikeastaan aika hmmm no erikoista. Koira kumminkin tarvitsee lenkkinsä oli sää mikä tahansa (tosin sitten on niitä koiria kuten Naomi, jotka ei todella nauttineet kaatosadelenkkeilystä, oli vaatetus mikä vaan 😀 ). Mutta aikanaan sitä tottui sekarotuisten Oskun ja Tessun kanssa lenkkeilemään säässä kuin säässä ja pojat pärjäsi ilman mitään takkejakin. Ei paljoa pakkaset haitanneet tai vesisateet, koska kaksinkertainen turkki piti sään loitolla. Koko päivän vaellus märässä metsässä onnistui helposti, ei tarvinnut pakata mitään lisävaatetusta. (ehkä mulla joku päivä on taas tälläinen koira, vaikka karvanlähtö… ehkä, onneksi on 10 vuotta aikaa miettiä ja tutustua 😀 )

Nyt on kaikille hommattu valjaita, vaatteilla ja ilman sopivia. Ja kaikille on hommattu myös vaatteita, jotta pärjää. Ihan sama takuttaako, sit availlaan niitä takkuja suihkeilla ja saksin. Otan kokonaisuuksista kuvia, kunhan kaikki saapuvat postissa. Yhdet valjaat jouduin palauttamaan, ne Faunattaren edulliset valjaat, ne oli ihan kissanvaljas kokoa,hirmuisen kapeaa nauhaa, ei millään muotoa mukavat ja tukevat. Hurtankin valjaissa oli se ongelma, että Sisu oli taas kokojen välistä. Koko 45 oli liian pieni ja koko 55 oli vähän liian reilu. No Hurtalla ei ole kuulemma olemassakaan kokoa 50, joten oli otettava se vähän reilua kokoa. Hupilla koko 60. Näitä nyt käytetään sitten ilman vaatteita lenkkeillessä ja säädettäviä sitten kun lenkkeillään vaatteiden kanssa. Näihinkin laitoin tuon nailonpaikan estämään takkuamista.

Yksi mielenkiintoinen uutuus on ollut. TopCanis TUPLA, kahden koiran hihna, jossa jakaja ei ole lyhyt, kuten ennen, vaan pitkät hihnat ja vain käsilenkki on yhteinen. Valitettavasti nämä hihnat on tuota nauhaa, kun olen enempi nahkahihnaihmisiä. No kaivoin Oskun vanhan lyhyenlyhyen hihnan, jossa on vain lukko ja käsilenkki. Molempien partanaamojen nahkahihnoissa on lenkit, johon lukon saa, joten ensi lenkillä pääsee kokeilemaan toimiiko tämä hihnasysteemi oikeasti.

DSC_3484

Sisun ja Hupin uudet Hurtta valjaat

DSC_3476

Molempiin valjaisiin laitoin taas itseliimautuvaa nailonpaikkaa, ettei pitkät vatsakarvat takutu neopreenista.

DSC_3477

Tälläistä saa melkein joka kaupasta.

DSC_3491

Kokeilin Sisulle Naomin sadehaalaria ja se oli yllättävän sopiva. Tää on hyvä sittenkin lunta tulee ja on paakkukeli.

DSC_3489

Kokeiluhihna partanaamoille, eli pelkkä käsilenkki leikarilukolla kiinni molempiin hihnoihin, kuten TopCanis hihnoissa on…

 


Ostoksilla punnaamassa

Posted on

Käytiin Mustissa ja Mirrissä ostoksilla ja pois lähtiessä piti sitten punnata kaikki sieltä löytyneellä vaa’alla. Koska en muistaisi kumminkaan mitä kukin painoi, otin kuvat. Se mitä käsiin tuntui oli totta myös vaa’an lukemalla. Hupi on ihan ok kunnossa, hieman ehkä kevyt, mutta Sisu ja Jekku tuntuu käsiin aavistuksen pullukoilta ja niinhän se vaakakin sanoi… Ja muutahan ratkaisua tuohon ei ole, kuin pienentää hitusen ruoka-annosta.

DSC_3472

Jekku, 6,8kg eli painon nousua noin 500g. Kuullostaa vähältä, mutta pienelle koiralle liikaa.

DSC_3473

Sisu 8,2kg. Päässyt maagisen kahdeksan kilon paremmalle puolelle, minimies. Mutta on aavistuksen tuhdissa kunnossa, sopiva paino lienee siellä vajaassa 8 kilossa.

DSC_3474

Hupi 10.8kg. Just passeli, On käynyt painollaan siellä +11kg:ssä mutta silloin on ollut vähän tuhti. Tää on ihan hyvä.


Metsää ja kaappien kaivamista

Posted on

Lomalla on kiva, kun pääsee valoisaan aikaan lenkkeilemään ja silloin voi mennä metsäänkin. Koirat oli ainakin ihan innoissaan kun sai hajujen perässä painella. Lähimetsän lenkki tuli taas kierrettyä.

Kotona sitten kaivelin vähän kaappeja, lähinnä shampoita, mitä nyt jäi Pupulta käyttämättä. Mietin eka, että myyn kaikki ei niin hyvät pois, mutta sitten päädyinkin lopulta, että pesenpä lähes kaikki kumminkin pois. EIhän ne oo silikonittomia ja ilman kaikenmaailman mömmöjä mutta ei niillä saa turkkja pilattuakaan. Voi olla ettei ole ihan tiptop näköisiä koko ajan, mut eipä sillä niin väliä, kun pidetään kehistä taukoa muutenkin.

Muihin Pupun kamppeisiin ei ole juuri koskenut, mitä nyt siirtänyt pannan ja hihnat sekä Pomppatakin laatikkoon muiden ylimääräisten sekaan. Muuten ne saavat siellä nyt olla…

DSC_3442

Jos metsään haluat mennä nyt…

DSC_3443

Kaikkia kivoja hajuja löytyy!

DSC_3440

Jekkukin teki kohtalaisen isoa nuuskutusrinkiä, välillä sai vähän huudella hidastamaan tahtia.

DSC_3467

Kotona oli sitten kiva katsella pihalta videoita, jotka oli otettu miehen uudella kännykällä.

DSC_3432-001

Ihan muutama pullo kaapissa lojuu…


Ja eikun lisää hankintoja…

Posted on

Karmaiseva tuuli oli tänään, niin piti pukea porukkaa… Siinäpä se sitten tuli taas todettua, että ei ole kiva rempata valjaiden säätöjä ees taas. Niinpä sitten tilasin niille toiset valjaat vaatteita varten, Faunattarella oli kivan malliset (ja hintaset!) Fokus valjaat. Hupille otin isompaa kokoa ja Jekulle ja Sisulle pienempää. Hupille vihreät ja Sisulle siniset ja Jekulle miehekkään pinkit 😀 . EI nyt ihan mee tää koirien värikoodaus idea putkeen, kun nyt on värejä jo ihan sikin sokin. No Jekulla on lähinnä pinkki/lila/ valkoinen. Sisulla on musta/vaaleansininen/tavallinen sininen. Hupilta löytyy nyt turkoosi/lime/vihreä. No ei ne nyt ainakaan päällekkäin ne värit mee, että sikäli. Ehkä ne pitäisi nimikoida kuin pienillä lapsilla 😀

Lenkillä huomasin myös, että ompelemani takki näyttäisi vähän pieneltä Jekulle ja päädyin tilamaan sillekin oman Pomppatakin. Peruspompan otin ja väriksi valikoitui lila. Mulla ei ole enää tyttökoiraa, niin saa Jekku toimia tyttövärien pitäjänä, ne kun hyvin sopii sen vaaleaan sävyyn muutenkin.

Nyt voidaan taas lenkkeillä säällä kuin säällä. Toppatakeiksi löytyy ceskyille viime talviset liukasvuoriset Jackson takit ja tietysti niiden talvitöppöset. Jekulle on muutamia Naomin vanhoja paitoja, joita ei tule nyt turkin  kanssa käytettyä. Niin ja sitten turkittomana ostettu lämpöinen karvavuorellinen villapaita, millasethan takut sillä saisi nyt aikaan 😀 Niin ja onhan mulla kaikille fleecepaidatkin, mutta aaaggh, nehän on nyt ihan täysin vääriä värejä  (Sisulla on kyllä vaaleansininen, mutta Jekulla on lime ja Hupilla on harmaa ) 😀

DSC_3430

Ulkoilijat ulkoilun jälken odottamassa riisumista. Kohta Jekullakin on oma lila Pomppatakki.

DSC_3431-001

Jekun ihanan lämpöinen karvavuorellinen villapaita.