Netissä velloon keskustelu rotukoirien paremmuudesta sekarotuisiin nähden. Kysytään, miksi joku edes ottaa paperittoman koiran? Mä kysyisin, miksi sillä koiralla pitää olla paperit, kun se joka tapauksessa on se sama koiraeläin? Yksi argumenteistä on ollut tutkitut ja terveet vanhemmat, siis paperillisilla. No tota, omakohtainen kokemus on ollut aikalailla se, että on ihan sama kuinka tutkitut ne vanhemmat on ja kuinka terveitä, silti mun koirat on sairastuneet, useat niihin perinnöllisiin vikoihin, mitä näillä tutkimuksilla (muka) vastustetaan… Ei ne paperit sitä onnea tuo.

Yksi argumenteista on, että tietää ettei ole pentutehdas. No on niitä paperillisissakin pentutehtaita, toki harvemmassa. Kun otat kennelistä paperillisen koiran, näet kennelliiton KoiraNetissä montako pentuetta tulee vuodessa, jos niitä on kymmeniä, on syytä huolestua. Suomessa koirankasvatuksella ei elä ja suurin osa kasvattajista on tavallinen työssä käyvä ihminen. Mutta asiatonta kohtelua ja ei lemmikkimäiseen elämään olen törmännyt enenevässä määrin näiden suurten näyttelyharrastajien kohdalla (joilla on ehkä ne vahvimmat argumentit sekarotuisiakin vastaan). Sekarotuisetkin on tänä päivänä aika bisnestä, sekoitetaan pieniä rotuja, jotka myydään puhdasrotuisen hinnalla. Lisäksi tänne ostetaan kokonaisia pentueita alaikäisiä pentuja, jotka myydään oman mussun pentuina kalliiseen hintaan, nämä on usein salakuljetettuja, ilman rokotuksia ym. Ehdottomasti olen pentutehtailua vastaan ja suosittelen kaikkia lukemaan nämä artikkelin KLIK, jos olet hankkimassa koiranpentua, papereilla tai ilman ja etenkin jos ajatuksesi on, että koira ei tarvitse papereita, koska en käy näyttelyissä. Se ei ole syy olla ottamatta paperillista, varmaan 95% paperillisista koirista menee ihan kotikoiriksi, eikä käy koskaan näyttelyissä. Edelleen isolle osalle kasvattajista ne omat koirat on kotikoiria, jotka käy harvakseltaan kehissä ja heille on ensisijaisen tärkeää, että pentu saa rakastavan kodin lemmikkinä ja bonuksena tulee vaan, jos käy pari kertaa kehässä.

Jos sekarotuisen ottaa, sitä ei kannata ottaa ummikkona. Ei ota sitä ekaa ilmoitusta, joka apulasta hyppää silmille söpönnäköisen koiranpennun kuvalla. Sekarotuiset on aivan ok, kun tuntee taustat. Kun koira on jonkun tutun tai tutuntutun, jolloin on nähnyt ehkä narttuakin enemmän. Ei ole väliä onko pentue vahinko vai tarkoituksella yhdistetty kivat kotikoirat, kunhan molempien luonne on hyvä mukava kotikoira. Ja mieluusti vielä molemat olisi terveitä ja rodut täydentäisivät toisiaan. Terveenpiähän sekarotuiset eivät ole, terveysluulot on kaupunkilegendaa ajalta, jolloin koirat saivat itse valita kumppaninsa, jolloin vahvimmat saivat pariutua. Ja jolloin heikkoja pentuja ei hyysätty, vaan luonto hoiteli jokaisen, joka ei elämän syrjästä pitänyt kovaa kiinni oli se pentu tai aikuinen. Rasittavat, hankalat, purijat, kusijat, sairaat ym vietiin navetan taakse, eivätkä ne päässeet jatkamaan sukua.

Itselläni on omakohtaista kokemusta molemmista, rotukoirista ja sekarotuisista. Molemmat on minulle tasaveroisia, en näe papereita koiralla ehdottomuutena. Olen harrastanut näyttelyitä ja niihin ne paperit on tarvinnut, siksi meillä on nyt ollut rotukoiria ja osittain myös siksi, että olen halunnut tietyn näköisiä, kokoisia ja luonteisia koiria. Aina tämä ei ole onnistunut, vaan elämän arvaamaton lotto on antanut meille rodulleen epätyypillisiä yksilöitä, joten ei se rotukaan aina takaa mitään, mutta ehkä vähän antaa suuntaviivoja. Seuraava koirani voisi aivan hyvin olla sekarotuinenkin, etenkin jos en enää niin halua käydä näyttelyissä. Eipä tulisi sanomista jos pitäisi turkin vaikka lyhyenä (näyttelyharrastajalta kaikki odottaa pitkiä näyttelyturkkeja ja sitä, että seuraavatkin olisi pidetty turkeiltaan, kuin kukkaa kämmenellä 😀 ). Ja voisi ottaa ihan minkälaisen vaan…

Pakko tähän perään vielä lisätä, kun multa tätä kysytään melkein päivittäin, ei, meille ei ole nyt tulossa mitään koiraa. Pupun jättämä aukko sydämessä on aivan liian suuri, me mennään nyt tällä kolmikolla. <3