Tuntuu, että päivät kuluvat aikalailla samaan tahtiin. Aamulla herättyäni koirat pääsevät pihalle pissille. Ne kipaisevatkin nopean pihapissan ja äkkiä takas sisälle vahtimaan aamupalapöydästä tippuvia antimia. Kun lapset on lähetetty kouluun, lähdemme lenkille. Usein nyt aamuisin kierrämme korttelin niin, että pikku neiti kävelee itse. Pidän itse näistä lenkeistä, kaikki on lähteneet töihin, hiljaista ja rauhallista. Toisina päivinä lähdemme pitkälle aamulenkille ja nakkaamme neitokaisen rattaiden kyytiin. Kaikki ajat kun ulkoillaan omalla pihalla, on koiratkin mukana.

Päivä meneekin sitten tyytyväisenä nukkuen ja ruokailujen ajan lattiaa imuroiden. Välillä päästän pihalle pissille, yleensä siinä vaiheessa kun kärrään pihalla nukkuneen neidin sisään. Illalla onkin yleensä vuorossa seuraava lenkki. Aamusta riippuen joko pidempi tai keskinkertainen. Ja vielä ennen nukkumaan menoa koirat käyvät pihamaalla.

Ruokaa koirat saa kerran päivässä, yleensä klo 16-22 välillä. Ei mitenkään tarkasti, mutta missä välissä nyt sattuu antamaan. Tällä tavalla ei koirat oksentele tyhjää mahaa, kun maha ei tiedä moneltako pitäisi erittää erityisesti mahahappoa.

Saattaapa meidän rauhaisa päivärytmi kokea muutoksen lokakuussa, kun Hupi kotiutuu 😀 Pennut kun syö monta kertaa päivässä, puhumattakaan pissalla käymisestä…

Aamulenkille lähti vauvatkin mukaan.

Ja joskus hihnan päässä on ihan oikea koirakin.