Pupu taitaa olla aikalailla parantunut. Lenkit menee jo melkoisen rennosti. Välillä saattaa hakeutua taakse, mutta tulee kutsulla pois ja jatkaa rennosti matkaa. Kaiken kaikkiaan lenkkeihin on palannut se entinen rentous, kyttäämisen sijaan. Hirmuisesti koira ottaa vielä kontaktia, mutta rento kontakti on aina hyvä asia, siitä aina palkitaankin katseella tai kevyellä sipaisulla. Se pakkomielteinen tuijotus on onneksi poissa vaikka mentäisiin koko sakki lenkille ja pikku neitikin kävelisi.

Pyöräilykausi avattiin Pupun kanssa tänään. Pyöräilimme postille hakemaan pakettia ja takaisin, joten matkaa kertyi noin 6,8km. Pelkäsin, ett koira menisi ihan puhki, mutta ei, kotiin tulessa ja kävellen verrytellessä juoksun jälkeen, koirasta ei edes huomannut, että se olisi juuri juossut pitkän matkan. Pupu selkeästi nautti menosta ja askel oli pitkä ravatessa.

Rennosti lenkkeilevä koira ja vauhin määräävä pikku neiti.

Jekun arkiminä eli se kurainen resupekka 😀

Jekku ja yksi pojista leikki omaa leikkiään. Poika yritti Naomin avustuksella harhauttaa Jekkua ja kun Jekku ei huomannut, poika meni piiloon lelun kanssa. Usein vaan kävi niin, että pojan kyykistyessä piiloon, koira olikin jo selän takana 😀

Postilla pakettia hakemassa, pikku neiti kulkee peräkärryssä.

Pupun rento ja pitkä askel, tässä vaiheessa matkaa on tehty 5km verran.

Nelvivarvaskilpikonnamme Julia herätettiin talvihorroksesta. Nyt vaan odotellaan, että lumi sulaa äkkiä ja yöpakkaset loppuu, niin Julia pääsee pihahäkkiinsä (jossa asuukin kesällä vuorokaudet ympäri syksyyn saakka)