Pihamme koki pientä myllerrystä kun useita puita, mm. kaksi isoa koivua kaadettiin. Siksi aikaa piti aidat ottaa osittain pois ja ei niitä ihan heti takaisin saatukkaan. Pupu onkin joutunut aika paljon pihalla istumaan flexissä ja Jekkukin aika usein hihnassa, sillä jos (ja kun) naapurit menevät ohi, niin siihen suuntaan ei ole aitaa pysäyttämässä kaksikkoa. No ollaankin käyty sitten puistossa juoksemassa, jotta saa edes vähän revitellä ja leikkiä. Pupu vaan leikkii paimenkoiraa ja sen päätehtävä omasta mielestä on paimentaa liian kauas mennyttä Jekkua takaisin päin. Jekku tietää jo pinkoa takaisin viereeni turvaan, jos Pupu on tuolla päällä. Pölhö lintukoira ei edes huomaa puiston sorsia, kun on niin paljon muuta touhotettavaa. Ja jos olisi huomannutkin, niin tuskin olisi reagoinut, kun fasaanitkaan ei saa Pupulla mitään sydämentykytyksiä. Jekku sen sijaan katsele lintujakin, mutta mitään hirmu suurta saalistajaa ei ole siinä herännyt.
Huomenna Tuomarinkartanon vinttikoiraradalle näyttelyyn kisaamaan 34 harjakoiran kesken. Ja sunnuntaina Riihimäelle, jossa 26 harjakoiraa.
Puita pitkin poikin.
Ihana lämmin ilma, kaunista, kevyt tuuli ja koivikko, voiko koivuallergikolle olla parempaa paikkaa 😀
Mikä ihmeen irtojalka tolla on? Venyy aikamoisesti. 😀
Jekku varautuu jo Pupun paimennusyritykseen
Vuhuu, täältä tullaaaaaaaan!