Ilosta on tullut oikea riiviö. Se roikkuu nykyään hihnassa todella usein ja lenkillä irti ollessaan painelee kahta sataa ja yrittää saada Pupun peräänsä (ei järin vaikeaa 😀 ) . Viime lauantaina pikkutytöt oli mukana Leevin jalkapallo turnauksessa ja yritimme ottaa yhteiskuvia, puolet kuvista meni sitten riiviön riehumiseen.
Kuvissa tytöillä oli takit.Ilo meni takista niin takkuu, ettei vielä ole eläessään niin takussa ollut. Mulla meni yli tunti turkin selvittämiseen. Naolla oli Pupun pentutakki, joka oli liian iso ja siitä ei löytynyt takin jälkeen takun takkua, vaikka takissa oli vatsakappalekkin. EN tiedä merkkasiko se, että Ilon takin sisus on silkkiä ja Naolla oli bambucollagea. Mutta se ainakin merkkasi, että Ilolla on takkukausi meneillään ja Naolla aikuisen hyvälaatuinen turkki 😀 .

Nao on nyt ollut kahdella metsälenkillä hetken irti. Neidillä ei ollut mitään käsitystä, että pitää pysyä lauman mukana. Se jää haistelemaan pitkiksi ajoiksi. Odottelen sitä pikkasen piilossa ja kun on haistelut haistellut, niin alkaa katselemaan ympärilleen, että mihis ihmeeseen ne on hävinneet.  Kipittää sitten perään omaa rauhallista tahtiaan. Kun havannoi minut, niin jatkaa haistelujaan. Mitään kiirettä ei neidillä ole. Vaihdoin taktiikkaa, niin, että aina kun Nao tuli lähelle, näytin siltä että olin koko ajan kävellyt eteenpäin, enkä jäänyt odottamaan sitä. Näin neiti selvästi piti parempaa vauhtia, eikä unohtunut enää minnekkään.

Näyttelyharjoitukset on jatkuneet. Pihapissa käynneillä otan aina Ilon pöydälle seisomaan. Nykyään Nao jo jonottaa, että pääsee myös pöydälle ja sen jälkeen syliin rapsutettavaksi ja pussattavaksi. Myös ryhmässä sivulla ravaaminen menee todella hyvin, neiti kävelee aivan onnessaan ja todella reippaasti. Itseä vaan naurattaa, että tarvitseekohan se kehään rekvisiitaksi Ilon ja Pupun. Ja erityisesti naurattaa se, että itse hihkun aina harjoitellessa kimeällä äänellä ja kannustan koiraa riekkumaan. Miltähän se mahtaa näyttää kehässä…