Nyt kesälomien alettua koirat on joutuneet tottumaan pitkiin päiviin. Pelkäsin miten Uni sopeutuu, että keskipäivän ulkoiluttajat puuttuu, mutta sillä ei ollutkaan mitään hätää. Harjakoirat sen sijaan ovat protestoineet muuttuneita järjestelyjä. Joka päivä on löytynyt kaksi kakkakasaa keittiöstä, isompi sekä pienempi, sen verran pieniä, että tekijöiden on oltava harjakoirat. Kumpi vai molemmat, sitä en tiedä.

Uni on äänekäs. Se protestoi äänellään, kun se jätetään portin taakse ja kuulemma myös itkeskelee uikuttaen päivisinkin, kun kuulee naapurin ääniä pihalta. Kovasti harjoitellaan, että kukaan ei mene, kun se mekkaloi. Vasta kun on hiiren hiljaista, se päästetään vapauteen portin takaa. Eiköhän se siitä pikku hiljaa opi.

Rakastan Unin tassuja, en voi sille mitään. Ne on isot ja raskaat. Kuulee kun terassilla pikku norsun poika ”tepsuttaa”. Kun Uni hyppää vasten, isot tassut tulevat voimalla. Ei mitään hentosta, kuten harjakoirilla, eikä kevyttä kuten Pupulla vaan kunnon voimalla, hienostuneisuus on siitä kaukana.