Puppana alkoi taas muistuttamaan enempi vesikoiraa kuin villakoiraa, niin oli taas aika pestä se. Pesuhomman kanssa on vain taitelua, kun pitää odottaa sopivaa päivää, että neiti nukkuukin pitkään, että on ees mahiksia ehtiä. Onneksi koirat on lyhyissä turkeissa, niin päivän-parin siirto pesussa ei aiheuta katastrofia. Nyt ehdin pikapikaa pesemään koiran, föönaamaan ja leikkaamaan toisen puolen. Toinen puoli piti sitten leikata nopeastia, ennenkuin katsojana toiminut neitokainen 3kk hermostuu. Viimeistely sai kokonaan jäädä, mutta eiköhän tuo kotitrimmistä nyt mene.
Pupun väri on mielestäni yllättävän hyvin säilynyt ruskeaksi, luukuunottamatta pyllyn ja jalkojen kohtia, joista se on ollut näyttelyaikoina paljas… Käsittääkseni se ei tuosta enää juurikaan vaalene, vaan jää tuollaiseksi. Tietty kun tukalle tulee mittaa, voi väri taas näyttää erilaiselta kuin lyhyenä.
Pupu ennen leikkaamista, pestynä ja föönattuna.
Pupu leikattuna. Avustaja osasi hienosti seisottaa koiraa.
Pupu näytti jotenkin ihan samalta kuin pentuna aikanaan.
Ja sit vähän pihalle kirmaamaan ja kiharruttamaan juuri laitettu turkki.
Wohooooo!
Vahtikoira vartioi.