Pupu on nyt nukkunut viime yöt makuuhuoneessa. Joka yö siinä 4 aikaan alkaa itsensä lussuttaminen ja yölevottomuus. Köhimistä on satunnaisesti ollut ja etenkin tänään, kun oli vieraita. Puin varuiksi valjaat, jotta kaulaa ei painaisi, mutta niin vaan ne vanhat valjaat sen verran painoi, että kauheaa köhimistä tuli vähän väliä.
Laitoin sähköpostia tilanteesta lääkärille ja hän soittikin parin tunnin päästä. Saimme Pupulle lääkkeet apteekkiin ja kävimme ne illalla hakemassa. Nyt sitten menee 2 viikkoa antibioottia (jos keuhkoissa on myös tulehdusta) ja kortisoni aloitettiin tablettina. Myöhemmin se annetaan ehkä hengitettävänä.
Nyt kun tietää mikä on tauti, alkaa laskemaan 1+1. Pupu on pikku hiljaa hyytynyt ja hyytynyt lenkeillä ja olen sen vain laittanut huonon kunnon ja iän piikkiin. Ehkä Pupu ei olekaan palellut lenkeillä, vaan on ollut kurja olo muutenkin. Pupu ei leikittänyt pentua, kuten se kaikkia muita pentuja on rakastanut ja leikittänyt. Pupu muuttui vuosien saatossa myös lenkeillä epävarmaksi ja haukkuvaksi muille koirille. Puhumattakaan Pupun yliherkästä kaulasta, johon hipaisukin saa koiran yskimään. Kaikkeä tätä nousee mieleen ja nyt se saa selityksen. Ei voi muuta sanoa, kuin ONNEKSI Pupu kuvattiin, niin löytyikin tämä nyt kohtuu ajoissa, eikä vasta myöhemmin, kun on jo kaikki liian myöhäistä.
Tässä on hyvät esmerkkikuvat keuhkoista. Tälläiset keuhkojen pitäisi kuvissa olla KUVA. Nämä ovat ihmisen, mutta aivan samannäköinen muutos, kuin mitä Pupun keuhkot oli KUVA.
Nyt toivotaan, että lääkkeet lähtee auttamaan. Tämä ei parane, mutta hoidolla hidastetaan etenemistä. Tähän loppui haaveet Pupusta enää koskaan näyttelykehissä, saati muissa harrastuksissa, mutta kunhan saisimme pitää ilonamme vielä pitkään…