Pojilla oli taas tokotunti. Selkeää edistymistä on havaittavissa. Naomi on petrannut hurjasti, on käsittänyt mitä siltä haetaan ja uskaltaa toimia lähelläkin. Naomihan on hyvin signaaliherkkä, joten harjoitus voi mennä pilalle ihan siksi, että sattuu itse vahingossa painostamaan sitä vartalon asennolla. Ilo on saanut hitusen jo malttia ja puoli tokotuntia ei mene enää ilmassa lihapullaa tavoitellen. Syötin tällä kertaa koirat päivällä Ilolle se sopi, se ei niin ahneesti syönyt kouluttajan sormia, mutta Naomi muuttui selkeästi laiskemmaksi, vaikka sekin teki hyvin hommia.

Tuntuu hyvältä, kun voi olla ylpeä pojistaan, jotka ovat edistyneet kouluttajina, mutta myös koiristaan. Nämä kaksi ovat tuolla muiden koirien keskellä hyvähermoisia ja rauhallisia kavereita ja kaiken päälle hyvin innokkaita opettelemaan uutta.

On ollut jännä myös nähdä, miten koiria voi kouluttaa ihan erilaisilla metodeilla, kuin mihin on itse tottunut. Maahanmeno opetettiin niin että koira ryömi jalkojen alle, kun kouluttaja istui (myöhemmin käden alle ja vähemmillä avuilla koko ajan). Tassun antamista taukojumppana harjoiteltiin niin, että nami vietiin nyrkissä koiran leuan alle ja kun koira ei saanut namia, se kokeili raapaista kättä ja kappas, käsi avautui.

Alussa Naomin oli hyvin vaikea tulla lähelle istumaan, se jäi kauemmaksi ja vinoon. Pikku hiljaa siltä vaadittiin oikeampaa asentoa ja tulos näkyy.

Naomilla on koulutuksessa hassu tapa seistä selkä jotenkin rentona kuopalla…

Ilo osaa hienosti liikkeestä seisomiskäskyn. Pysähtyy hyvin, mutta maltin kanssa on vielä harjoiteltavaa, kun haluaisi heti namin suuhunsa.

Missä mun lihapullat??

Naomin paras motivointimoottori, lihapulla 😀