Minulta on kyselty, ajanko Naomin turkin, kun se ei pääse enää näyttelyihin… Ei, en ole ajamassa sitä. Toki sitä ei nyt hoideta ihan niin viimeistä pilkkua viilaten, kuin kehään menijöitä, mutta pitkänä se saa olla. Helpompaa toki, kun ei tarvitse välttämättä takkuja niin varovasti aukoa, vaan voi oikaista esim. saksien kanssa. Lisäksi pesuaineiden kanssa voi olla suuripiirteisempi ja käyttää kaapista pois noita näyttelytukille sopimattomia (siis semmoisia mistä ei tule niiiiiin täydellistä turkkia pestessä…). Saapa nähdä miten turkki vielä muuttuu lääkityksellä, koska taudilla pitäisi olla vaikutusta turkkiinkin. Hitaastihan se on kasvanut, vaikka ois päällään seissyt, mutta hyvälaatuisena tullut kylläkin.

Jekun ja Pupun turkin kanssa sitten eletäänkin tarkemmin, koska olen aika tarkka näiden näyttelyturkkien kanssa. Tosin on ihan sama onko koti -tai näyttelykoira, niin en kestä jos siinä on takkuja tai muuten möykkyinen tai parta kasvaa. Ja muutenkin tykkään, että kotikoiratkin näyttävät rotunsa edustajilta, vaikka joskus noilla isovilloilla tulee oikaistua ja ajettua kaljuksi, mutta enempi tykkään, ettei rotua tarvitse arvailla.

Naomilla oli pesuvuoro tänään ja Jekulla huomenna sunnuntain pentunäyttelyyn pesu. 11 harjakoiraa on sunnuntaina Tuomarin kartanon vinttikoiraradalla, saapa nähdä miten äijän käy.

Elämä voittaa, häntäkin jo nousee.

Kaikki koirat popsivat pihalta tippuvia omenoita. Jekku ja Pupu myös leikkivät niillä…

Omena suussa Pupua pakoon.