Tuntuu kuin yhtäkkiä Unilta oli hävinnyt päästä kaikki, mitä on opetettu. Koira alkoi pomppia lenkeillä, sinkoilee hihnassa paikasta toiseen ja onnistuu pomppiessaan solmimaan kaikkien hihnat jalkojensa ympärille. Kun selvität yhtä sotkua Unin jaloista, se loikkaa vapauteen sotkien taas seuraavaan hihnaan jalkansa. Lenkillä se poukkoilee oikealta vasemmalle ja taas vasemmalta oikealle. Sisällä koira kulkee levottomasti ja puuhaa jatkuvasti jotain. Puhumattamaan muiden koirien kiusaamisesta, onhan se kiva ärsyttää vähän Pupuakin… Olen lisännyt lenkitystä, josko ois liikaa energiaa, mutta ei siitä ole ollut mitään apua. Onneksi muistin, että koirien uhmaikä voi alkaa vaikka yhdessä yössä (kuten meillä tuntuu tapahtuneen) ja se menee kyllä ohi. Nopeasti kaivoin Tuire Kaimion pentukoulutuskirjan esiin ja siellähän se oli mustaa valkoisella:
”Aiemmin niin mukava ja oppivainen pentu tuntuu muuttuvan keskittymiskyvyttömäksi nuoreksi huligaaniksi” ja siltä se tuntuu. Nartuilla tämä ikä usein osuu ensimmäisen juoksun aikoihin 7-10 kk iässä ja päättyy juoksun alkamiseen. Uroksilla se alkaa usein 8-9kk iässä ja jatkuu jopa 1,5v ikään asti. Uhmaiän oikkujen takia moni luopuukin juuri kurittomasta koirasta vuoden iän tietämillä. Mutta umaikä menee ohi, jos pohjatyö on pennulle tehty hyvin, epävarma huligaani palaa vanhoihin uomiinsa hormonimyräkän mentyä ohi. Koira ei niinkään tarvitse tiukennettua kuria uhmaiässä vaan ymmärtämistä toilailuihin, mutta tottakai vanhat perheen säännöt pitävät yhtä lailla kuin ennenkin.
Nyt kun mietin, niin Pupulla oli tuo uhmis myös, mutta jollain tavalla ehkä lievempänä mutta kesti pidempään. Tuntuu, että Pupu rauhoittui vasta 1v-1,5v iässä ja nyt 2 vuotiaana on jo rauhallinen, tottelevainen aikuinen koira. (ehkä pitäisi lukea blogia taaksepäin todetakseen että aika kultaa muistot 😀 ). Mutta Unilla tuo tuntuu alkaneen yhdessä yössä ja on hvyin voimakasta, no toivottavasti se myös se menee nopeasti ohikin.
*********************
Pikainen kurkkaus Pupun olemisesta 7kk iässä kyllä hieman valottaa. Ensinnäkin Pupulla oli voimakas takkukausi jo tuolloin, Unilla ei vielä takun takkua. Toisekseen koira karkaili korkeiden aitojen yli ja koiran päivä -tapahtumassa ryntäili kuonopannassa hullunkiilto silmissä sekä käytti siellä puolet ajasta haukkumiseen. Ilon jahtaaminen ja hihnassa poukkoilu kuului myös kuvioihin. Mörköikä sitten seurasi poukkoilua, jotan sitä nyt odotellessa 😀
Tässä Pupu 7kk sekopää painelee Ilon kanssa pitkin pihaa, perässä piti olla hihna, että koiran sai kiinni edes jotenkin…