Viime vuosi sujui meillä upeasti. Jekulla 17 näyttelyä, joista se sai 14 erinomaista, 3 sertifikaattia, oli yhden kerran rotunsa paras (ROP) ja yhden kerran Vastakkaisen sukupuolen paras (VSP). Näillä ansioilla Jekku oli suomen 11. kaunein harjakoirauros suomessa. Tänä vuonna jatketaan. 22.2 Jekku täyttää kaksi vuotta ja sen jälkeen alkaa viimeisen sertin metsästys. Harjakoirien määrän kun näyttelyissä tietää, sitä jouduttanee hakemaan hetken aikaa, osa on hakenut jopa vuosia. Mutta näyttelyvuosi alkaa treenauksen merkeissä tammikuussa Turussa ja sitten pientä taukoa (kun ei ole sopivia kehiä) ja sen jälkeen varmaan aloitamme lapppeenrannasta sertin metsästyksen. Jekku on käynyt viime vuonna sen verran laajasti eri tuomareilla, että ihan jokaiselle ei tarvitse viedä.
Jekku aloitti myös agilityn ja vaikutti aika hyvältä siinäkin lajissa. Lisäksi pitää muistaa erinomaiset terveystulokset, jotka Jekku sai.

Pupu kävi viime vuonna yhdessä näyttelyssä, joka oli villakoirien erikoisnäyttely. Silti se pokkasi sieltä erinomaisen ja oli avoimenluoka 3. Erittäin hyvä tulos suomalaisella tuomarilla ja noin haalistuneella värillä. Pupu saattaa käydä tänäkin vuonna jossain kehässä, riippuen ihan miten jaksan turkkia pitää ja miltä väri pitkänä näyttää.

Naomi on saanut lepäillä vain laakereillaan. Lääkitystä on saatu jo vähän kohdilleen, mutta edelleen taistellaan sydänvian, sydämen möykyn ja kilpirauhasen vajaatoiminnan kanssa. Päivä kerrallaan, huonoina päivinä mietin jo viimeiselle matkalle viemistä, mutta vielä on hyviä jaksojakin, joskus jopa pari viikkoa…

Hupi saapui ihastuttamaan meidän elämäämme ja olen ollut todella iloinen, että sen saimme. Hyppäys uuteen rotuun on kannattanut, olen ollut täysin ceskyn lumoissa (niinkin pahasti, että minut on saatu jo mukaan cesky yhdistyksen toimintaan…). Kovasti odotamme, että tämäkin poika kehittyisi rotumääritelmän mukaiseksi kaveriksi, erityisesti jännäämme nyt vaihtuvia hampaita ja korvien lopullista asentoa. Jos ne on ok, niin tie on auki kehiin. Hupin eka kehä tulisi olemaan myös Lappeenranta, joskin eri päivänä, kuin Jekulla ja siitä lähtee käyntiin sitten myös Hupin näyttelyelämä.

No tämä vuosi on edellisten kaltainen siltä osin, että jatkamme harjakoirien näyttelyharkoissa käyntiä molempien poikien kanssa. Voi olla, että kipaisemme jollain agilitykurssilla Jekun kanssa ja toko on edelleen haaveena Pupsan kanssa. Ja tietenkin pitkiä kävelyretkiä lähiympäristössä, metsissä ja mökeillä. Sekä leikkiä ja peuhaamista pihamaalla. Pientä jatkuvaa treeniä joka päivä.

Näin rennosti koirat otti vastaan ilotulitukset. Tosin viettivät pommituksen ajan sisätiloissa, verhojen ollessa kiinni ja musan pauhatessa täysillä.