Pupu on keksinyt, että ikkunat on matalalla ja ikkunasta katsellen on kiva viettää iltaa. Onneksi se ei kuin joskus harvoin sano ikkunasta näkyville kulkijoille, tosin silloinkin se saa lähtöpassit ikkunalta, ettei tavaksi tule. Pupun istuma-asento on tosi koominen, sen vahtiessa ikkunaa, yksi kapea pötkö vain.

Uskomatonta oli tänään lenkille lähtiessä, että pihan ohi tuli pieni saksanpystykorva ja taluttajan kanssa sai vaihdettua muutaman sanan. Kun ois ollut Uni tässä ja koko muu lauma, niin huuto ois ollu niin kovaa, ettei ois kuullut yhtään mitään. Saati että kukaan olisi tuskin jäänyt juttelemaan 😀 . Nyt koko porukka katseli kiinnostuneena, mutta hiljaa ohi menevää koiraa. Vaikka elämä on 100 kertaa helpompaa ilman Unia, niin silti ikävä iskee. Etenkin kun näin kuvia, kun Liisa ja Erno olivat vieneet Unin leikkimään Lauran Dollin kanssa. Mamman pikku hoopo siellä oli päässyt nauttimaan ja purkamaan energiaansa. En ole pystynyt laittamaan Unin pokaaleja ja ruusukkeitakaan esille, liian kipeää ottaa. Mutta silti tiedän että on parempi näin, Uni on varmasti paljon onnellisempi nyt…

Pupu vähän ehkä kaipailee myös leikkikaveria, sillä harjakoirat eivät ole suostuneet sen kanssa leikkiin, mutta täytyy mennä käyttämään neitiä vaikka koirapuistossa. Pihalla on painaltanut heitettyjen lelujen perässä ja saanut siten purettua tarmoaan. Mutta Pupun tarmon kuluttamiseen tarvitsee niin vähän, että se on helposti hoidettu.

Ikkunaistuja (tosi huono kuva, kun kamerakänny jotenkin kämmäili).

Pupu lenkillä, ei pakkaset haittaa.

Tukka alkaa kasvamaan jo huimalla vauhdilla takaisin, jostain kumman syystä, eniten tuntuu kasvavan kuonossa 😀

Ulkona on kylmä ja tosi inhottavaa, pääsiskö kohta jo sisälle…

Sitten muutama Lauran ottama kuva tampereelta:

Dolli pinkoi edellä ja Uni perässä.

Uni vasemmalla ja Dolli oikealla.