Harjakoirilla oli sunnuntaina viimeinen tokotunti. Tunnilla kerrattiin kaikkea aiemmin opittua. Harjakoirat suoriutuivat tasaisen varmasti, olihan pojat harjoitelleet monta kertaa viikollakin.

Pupu pääsi myös turistina mukaan tunnille ja käyttäytyi paljon paremmin kuin odotin. Olin varma, että se vinkuisi ja haukkuisi, mutta sehän vaan makoili ja istuskeli ja ihan pikkuisen vinkui, kun kaikki muut sai herkkuja. Pahin oli ehkä, kun muita kutsuttiin ja ne lähti Pupun nenän edestä juoksemaan, mutta se on ihan ymmärrettävää.

Pientä huvitusta tunnilla aiheutti kouluttajan isovillakoira Windy. Se oli jälleen avannut ovet ja poukkoili perheen toisen isovillakoiran kanssa viereisellä agilityradalla. Edellisellä kerralla Windy porhalsi koulutuksen keskelle avattuaan ovet. Silloin kun Windy on ollut kiinnitettynä seinään, on se haukkunut ja vaikka se on viety huonosta käytöksestä pois, ei mikään ole auttanut. Mua vaan on naurattanut nämä Windyn tempaukset, Windy kun on aivan kuin Uni aikanaan 😀 (Windystä löytyy tästä blogista).

Mä osaan jo tän, sivulle tulon.

Liikkeestä seisominen jo hitusen onnistuu (miten sitä voi jäädä paikalleen, jos nakit jatkavat matkaa 😀 ).

Turisti ottaa rennosti.

Hippulat vinkuen kohti nakkia.

Ilo lähtee suorastaan käsistä, kun kutsu tulee.

Siel ne menee…